2001
Marja-Terttu Posa ja Timo Lampinen
Muinaisretkien synty
Marraskuussa 2001 pidettiin Helsingin melojien vuosijuhla Villa Salinissa Lauttasaaressa. Illan kuluessa kaksi hemeläistä, Timo Lampinen ja Marja-Terttu Posa, huomasivat olevansa molemmat myös arkeologian harrastajien Ango ry:n jäseniä. Virisi ajatus arkeologishenkisestä melontaretkestä.
”Marraskuussa on helppo luvata järjestää melontaretki
seuraavana kesänä, ja me lupasimme. Kun kevättalvella alettiin laatia HeMen
retkikalenteria, meitä alettiin hätyytellä ja kysellä retkitietoja. Retken
ajaksi laitettiin joku kesän alun viikonloppu, ja järjestettiin
suunnittelutapaaminen. Sinnehän ei tullut meidän lisäksemme muita kuin Pasi,
eikä se viikonloppukaan sopinut kenellekään meistä. Siinä tapaamisessa
taidettiin jo päättää retkikohteeksi Repovesi, ja retki siirrettiin elokuulle.
Enimmillään ilmoittautuneita oli yli kymmenen, joka oli mielestäni hurjan
paljon. Lähtijöitähän oli sitten kahdeksan.” (Marja-Terttu)
”En minä mitään erityistä muistaakseni ajatellut, olin
ihastunut asiantuntevasti opastettuun arkeologiseen retkeilyyn henkilöautolla,
kävellen, busseilla, ja toisaalta olin ihastunut melontaan. Oli ilmeistä että
nämä kaksi ihastusta voi yhdistää toisiaan täydentävästi ja niin, että
lopputulos on joka tapauksessa täyteläisempi kuin jompikumpi yksin. On
vaan hauskaa jakaa hienoja elämyksiä ja ihastuksia, ja koettaa tartuttaa
muihinkin löytämiään hurmaavia hulluuden lajeja.” (Timo)
”Ensimmäisellä retkellämme Timo alkoi miettiä seuraavan
kesän retkeä, että voimme järjestää sen sellaisille vesille, jotka meitä
kiinnostavat. Tämmöinen seutu oli Vanajavesi, ja siitä ajatuksesta lähti joka
toisen kesän Kokemäenjoki-projektimme. Minua kiehtoi alusta asti, että
maalauksia ja ympäristöä pääsee katselemaan vesiltä. Se on aivan toista kuin
tulla maitse katsomaan maalausta. Kalliomaalaukset ja muut muinaisjäännökset
ovat tulleet tutummiksi, kun niillä on käynyt eri retkillä. Pientä hytinää
aiheuttaa aina, että löytyykö se kalliomaalaus tai muu kohde, jota on ollut
tarkoitus katsoa. Maalaukset ovat löytyneet, mutta sitä kuppikiveä Aulangon
jälkeen Kirstulankärjessä ei.” (Marja-Terttu)
”Kyllä retket ovat jollain tapaa jopa ylittäneet odotukset.
Siihen on vaikuttanut niiden suosio, mutta se – ja tämä on vaikuttanut myös suosioon –, että ne on kronikoitu ja
dokumentoitu kertomuksin ja valokuvin korkeatasoisesti. (Historian
ikiopiskelijana minua lämmittää, että saatiin retkikertomus myös esimerkiksi
Eino Jutikkalan elämäkerran yhdeksi lähteeksi). Ja tietenkin miellyttävä
(tarkoittanee rento, hauska) porukka yleisesti, ja miellyttävän ydinporukan
muodostuminen. Itse asiassa olen välillä ihmetellyt, että miten kauan porukka
viitsii olla mukana, koska joskushan kaikki kivakin päättyy, tai ainakin kunkin
yksilön osalta. Minua on kutkuttanut esimerkiksi se, jos retkueen jäsenissä
joku on perehtynyt kohteiden nykypäivään ja tai varsinkin menneisyyteen jopa
paremmin kuin minä tai Marja-Terttu. (Timo)
Jokaisesta muinaismelontaretkestä on siis tehty retkikertomus,
joka on julkaistu HeMen Pärske-lehdessä – osa myös arkeologian harrastajien
nettisivuilla ja yksi Meloja-lehdessä. Tekstit on kirjoittanut Pasi Mäenpää ja
kuvat on ottanut Ilkka Salmi. Palatessamme viime elokuussa kymmenenneltä
muinaismelontaretkeltä Sastamalasta Ilkka keksi, että retkikertomukset pitäisi
koota yhteen kirjaksi ja antaa Timolle ja Marja-Tertulle kiitokseksi retkien
vetämisestä. Syksyllä Pasi selvitti asiaa ja HeMen hallitus myönsi rahat
kuvakirjan tekoon, kiitos siitä! Ilkka teki työn eli kokosi aineiston ja
taittoi sen kirjan muotoon. Kirja luovutetaan Timolle ja Marja-Tertulle HeMen
vuosijuhlassa marraskuun xx. päivä 2011. Sen jälkeen kirjan löytää myös seuran
toimipisteistä, jolloin siihen voivat tutustua kaikki hemeläiset ja ehkä
muutkin kulttuurihistoriallisesta retkeilystä kiinnostuneet.
Helsingissä 1.11.2011
Pasi Mäenpää ja Ilkka Salmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti