2001

Marja-Terttu Posa ja Timo Lampinen

Muinaisretkien synty

Marraskuussa 2001 pidettiin Helsingin melojien vuosijuhla Villa Salinissa Lauttasaaressa.  Illan kuluessa kaksi hemeläistä, Timo Lampinen ja Marja-Terttu Posa, huomasivat olevansa molemmat myös arkeologian harrastajien Ango ry:n jäseniä. Virisi ajatus arkeologishenkisestä melontaretkestä.

”Marraskuussa on helppo luvata järjestää melontaretki seuraavana kesänä, ja me lupasimme. Kun kevättalvella alettiin laatia HeMen retkikalenteria, meitä alettiin hätyytellä ja kysellä retkitietoja. Retken ajaksi laitettiin joku kesän alun viikonloppu, ja järjestettiin suunnittelutapaaminen. Sinnehän ei tullut meidän lisäksemme muita kuin Pasi, eikä se viikonloppukaan sopinut kenellekään meistä. Siinä tapaamisessa taidettiin jo päättää retkikohteeksi Repovesi, ja retki siirrettiin elokuulle. Enimmillään ilmoittautuneita oli yli kymmenen, joka oli mielestäni hurjan paljon. Lähtijöitähän oli sitten kahdeksan.” (Marja-Terttu)

”En minä mitään erityistä muistaakseni ajatellut, olin ihastunut asiantuntevasti opastettuun arkeologiseen retkeilyyn henkilöautolla, kävellen, busseilla, ja toisaalta olin ihastunut melontaan. Oli ilmeistä että nämä kaksi ihastusta voi yhdistää toisiaan täydentävästi ja niin, että lopputulos on joka tapauksessa täyteläisempi kuin jompikumpi yksin.  On vaan hauskaa jakaa hienoja elämyksiä ja ihastuksia, ja koettaa tartuttaa muihinkin löytämiään hurmaavia hulluuden lajeja.” (Timo)

”Ensimmäisellä retkellämme Timo alkoi miettiä seuraavan kesän retkeä, että voimme järjestää sen sellaisille vesille, jotka meitä kiinnostavat. Tämmöinen seutu oli Vanajavesi, ja siitä ajatuksesta lähti joka toisen kesän Kokemäenjoki-projektimme. Minua kiehtoi alusta asti, että maalauksia ja ympäristöä pääsee katselemaan vesiltä. Se on aivan toista kuin tulla maitse katsomaan maalausta. Kalliomaalaukset ja muut muinaisjäännökset ovat tulleet tutummiksi, kun niillä on käynyt eri retkillä. Pientä hytinää aiheuttaa aina, että löytyykö se kalliomaalaus tai muu kohde, jota on ollut tarkoitus katsoa. Maalaukset ovat löytyneet, mutta sitä kuppikiveä Aulangon jälkeen Kirstulankärjessä ei.” (Marja-Terttu)

”Kyllä retket ovat jollain tapaa jopa ylittäneet odotukset. Siihen on vaikuttanut niiden suosio, mutta se – ja tämä on vaikuttanut  myös suosioon –, että ne on kronikoitu ja dokumentoitu kertomuksin ja valokuvin korkeatasoisesti. (Historian ikiopiskelijana minua lämmittää, että saatiin retkikertomus myös esimerkiksi Eino Jutikkalan elämäkerran yhdeksi lähteeksi).  Ja tietenkin miellyttävä (tarkoittanee rento, hauska) porukka yleisesti, ja miellyttävän ydinporukan muodostuminen. Itse asiassa olen välillä ihmetellyt, että miten kauan porukka viitsii olla mukana, koska joskushan kaikki kivakin päättyy, tai ainakin kunkin yksilön osalta. Minua on kutkuttanut esimerkiksi se, jos retkueen jäsenissä joku on perehtynyt kohteiden nykypäivään ja tai varsinkin menneisyyteen jopa paremmin kuin minä tai Marja-Terttu. (Timo)

Jokaisesta muinaismelontaretkestä on siis tehty retkikertomus, joka on julkaistu HeMen Pärske-lehdessä – osa myös arkeologian harrastajien nettisivuilla ja yksi Meloja-lehdessä. Tekstit on kirjoittanut Pasi Mäenpää ja kuvat on ottanut Ilkka Salmi. Palatessamme viime elokuussa kymmenenneltä muinaismelontaretkeltä Sastamalasta Ilkka keksi, että retkikertomukset pitäisi koota yhteen kirjaksi ja antaa Timolle ja Marja-Tertulle kiitokseksi retkien vetämisestä. Syksyllä Pasi selvitti asiaa ja HeMen hallitus myönsi rahat kuvakirjan tekoon, kiitos siitä! Ilkka teki työn eli kokosi aineiston ja taittoi sen kirjan muotoon. Kirja luovutetaan Timolle ja Marja-Tertulle HeMen vuosijuhlassa marraskuun xx. päivä 2011. Sen jälkeen kirjan löytää myös seuran toimipisteistä, jolloin siihen voivat tutustua kaikki hemeläiset ja ehkä muutkin kulttuurihistoriallisesta retkeilystä kiinnostuneet.

Helsingissä 1.11.2011

Pasi Mäenpää ja Ilkka Salmi